The Miracles
The Miracles | |
---|---|
The Miracles vuonna 1966 |
|
Tiedot | |
Toiminnassa | 1955–1978, 1980–1983, 1993–2011 |
Tyylilaji | rhythm and blues, soul, pop, disko |
Kotipaikka | Detroit, Michigan, Yhdysvallat |
Laulukieli | englanti |
Jäsenet |
Ronald ”Ronnie” White |
Levy-yhtiö |
The Miracles oli yhdysvaltalainen rhythm and blues -yhtye. He olivat Berry Gordyn Motown Records -levy-yhtiön ensimmäinen menestynyt yhtye sekä yksi tärkeimmistä ja vaikutusvaltaisimmista yhtyeistä popmusiikin, rock and rollin ja rhythm and bluesin saralla.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]The Miraclesin perustivat William ”Smokey” Robinson, Warren ”Pete” Moore, Clarence ”Humble” Dawson, Donald Wicker ja James ”Rat” Grice vuonna 1955. Wicker ja Grice lähtivät yhtyeestä pian sen perustamisen jälkeen ja heidän tilalleen tulivat serkukset Emerson ”Sonny” Rogers ja Bobby Rogers. Ronnie White tuli Dawsonin tilalle. Kvintetti muutti nimekseen The Matadors ja vuonna 1956 Claudette Rogers liittyi yhtyeeseen sen jälkeen, kun hänen veljensä Sonny oli kutsuttu palvelukseen. The Matadors koe-esiintyi Jackie Wilsonin managerille Nat Tarnopolille vuonna 1956. Tarnopol piti yhtyettä liian samanlaisena kuin The Platters eikä täten ollut kiinnostunut. Wilsonin lauluntekijä Berry Gordy oli. Yhtye aloitti musiikin tekemisen Gordyn kanssa ja muutti nimekseen The Miracles. Gordy tuotti heidän ensimmäisen singlensä ”Got a Job” (vastaus The Silhouettesin kappaleeseen ”Get a Job”), jonka newyorkilainen levy-yhtiö End Records julkaisi vuonna 1958.[1]
The Miracles levytti ensimmäisen kappaleensa Gordyn Motown-levy-yhtiölle vuonna 1959, kappaleen nimeltä ”Bad Girl”. Sama kappale julkaistiin kansallisesti Chess Records -levy-yhtiöllä. Vuonna 1960 julkaistiin niin yhtyeen kuin levy-yhtiönkin ensimmäinen hitti, ”Shop Around”. Kappale sijoittui rhythm and blues -musiikkilistan ensimmäiselle sijalle ja poplistan toiselle sijalle. The Miraclesin seuraava rhythm and blues -listan kärkeen ja poplistan kymmenen parhaimman joukkoon sijoittunut kappale oli kaksi vuotta myöhemmin julkaistu ”You’ve Really Got a Hold on Me”. Robinson ja Claudette Rogers menivät naimisiin vuonna 1963 ja Claudette lähti yhtyeestä seuraavana vuonna. Yhtye julkaisi rhythm and blues -listan ja poplistan parhaimmiston joukkoon sijoittuneet kappaleet ”Going to a Go-Go” ja ”I’m the One You Need” vuonna 1966. Tämän jälkeen The Miracles muutti nimensä muotoon Smokey Robinson & the Miracles ja julkaisi vielä kaksi musiikkilistan kärkeen sijoittunutta kappaletta, ”I Second That Emotion” vuonna 1967 ja ”The Tears of a Clown” vuonna 1970. Robinson lähti yhtyeestä pyrkiäkseen soolouraa vuonna 1972 ja Billy Griffin tuli hänen tilallensa päälaulajaksi. Yhtyeen nimi muuttui taas The Miraclesiksi ja he julkaisivat useita hittejä kuten ”Do It Baby” ja ”Don’t Cha Love It”.[1]
The Miracles sai suurta suosiota vuoden 1976 alussa kappaleellaan ”Love Machine (Part 1)”, joka sijoittui poplistan ensimmäiselle sijalle. Miljoonia myynyt single julkaistiin heidän toisella albumillaan ilman Robinsonia, vuoden 1975 albumilla City of Angels. Kappale pysyi listoilla yli kuusi kuukautta ja on täten yhtyeen kauiten listoilla ollut hitti. The Miraclesiin liittyi uusi jäsen, Griffinin veli Don. Yhtye siirtyi Motownilta Columbia Recordsille. Heidän ensimmäinen julkaisunsa uudella levy-yhtiöllä oli albumi Love Crazy vuonna 1977. Albumi sisälsi singlen ”Spy for the Brotherhood”, joka poistettiin levyltä FBI:n valituksen jälkeen. Yhtyeen viimeinen musiikkilistoille päätynyt single oli ”Mean Machine”, joka sijoittui rhythm and blues -listan sadan parhaimman joukkoon vuonna 1978. Griffin lähti pyrkimään soolouraa ja Mooresta tuli musiikkituottaja Detroitissa. 1980-luvun lopulla Bobby Rogers perusti New Miracles -yhtyeen ja vuonna 1990 The Miracles palasi yhteen levyttääkseen ”Love Machine” -kappaleen uudelleen brittiläiselle Motorcity Records -levy-yhtiölle. Ronnie White kuoli leukemiaan vuonna 1995, Griffin kuoli 2013 diabeteksesta johtuneista komplikaatioista ja Moore kuoli vuonna 2017 myös diabeteksesta johtuneista komplikaatioista.[1]
Diskografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Albumit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]The Miracles
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hi... We’re the Miracles (1961)
- Cookin’ with the Miracles (1961)
- I’ll Try Something New (1962)
- The Fabulous Miracles (1963)
- The Miracles Recorded Live on Stage
- The Miracles Doin’ Mickey’s Monkey (1963)
- I Like It Like That (1964)
Smokey Robinson & the Miracles
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Going to a Go-Go (1965)
- Away We a Go-Go (1966)
- Make It Happen (1967) (uudelleenjulkaistu vuonna 1970 nimellä The Tears of a Clown)
- Special Occasion (1968)
- Time Out for Smokey Robinson & the Miracles (1969)
- Four in Blue (1969)
- Smokey Robinson & the Miracles LIVE!
- What Love Has...Joined Together (1970)
- A Pocket Full of Miracles (1970)
- One Dozen Roses (1971)
- Flying High Together (1972)
- Smokey Robinson & the Miracles: 1957–1972 (1972)
The Miracles Billy Griffinin kanssa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Renaissance (1973)
- Do It Baby (1974)
- Don’t Cha Love It (1975)
- City of Angels (1975)
- The Power of Music (1976)
Columbia Recordsin julkaisut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Love Crazy (1977)
- The Miracles (1978)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Layne, Joslyn: The Miracles Biography AllMusic. Viitattu 12.1.2019. (englanti)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta The Miracles Wikimedia Commonsissa
|